Muistan kuulleeni Karvian Willistä Wiikosta jo pari vuotta sitten. Se on mahdollisuus keskellä pimentyvää syksyä tempaista ja tavata jonkin uuden parissa. Näin olen ainakin antanut itselleni kertoa. Jännä yhdistelmä erilaisia tapahtumia jokavuotinen willitys vaikuttaa olevan.
Tänä vuonna pääsin katsomaan yhdeltä kannalta järjestelyjä, kun kävin kertomassa tuotannostani ja kirjailijan työstä. Keskiviikkona lähdin matkaan, onneksi sain istua kyydissä ja mieheni ajoi. Kun iskias on juuri vaivannut enemmän kuin olisi hyväksikään, ajaminen ei ole vielä kovin hyvä ajatus. Lähdimme syksyisestä säästä, tulimme talviseen ja pohjoiseen keliin. Onneksi ihmiset ovat lämpimiä.
Mies lähti tapaamaan tuttujaan ja retkeilemään Karvian metsiin, minä pujahdin kirjaston suojiin.
Kuvan otti Katariina Leppänen. Kiitokset hänelle kuvamuistosta ja hienosta päivästä!
Tänä vuonna pääsin katsomaan yhdeltä kannalta järjestelyjä, kun kävin kertomassa tuotannostani ja kirjailijan työstä. Keskiviikkona lähdin matkaan, onneksi sain istua kyydissä ja mieheni ajoi. Kun iskias on juuri vaivannut enemmän kuin olisi hyväksikään, ajaminen ei ole vielä kovin hyvä ajatus. Lähdimme syksyisestä säästä, tulimme talviseen ja pohjoiseen keliin. Onneksi ihmiset ovat lämpimiä.
Mies lähti tapaamaan tuttujaan ja retkeilemään Karvian metsiin, minä pujahdin kirjaston suojiin.
Kuvan otti Katariina Leppänen. Kiitokset hänelle kuvamuistosta ja hienosta päivästä!