Päivän teksti ei ehdi pitkä olemaan. Mutta päivässä saan sentään muutaman lauseen. Näin, kun päivän tekstin olisi riitettävä koko viikon tekstiksi, saan kyllä tehdä töitä oman motivaation pitämiseksi yllä. Onneksi on syksy, kaunis ja lumoava aika vuodesta. Ja onneksi tulee ideoita koko ajan: pyytämättä ja yllättäen.
Taas mietin tuota, että kumman työn ohella teen toista työtä... Kumpi silloin onkaan oma työ, kumpi se 'vieras'. Joka tapauksessa jaksoittaisuus on voimakasta. Kirjoitusaamun jälkeen kiiruhdin pitkän tauon jälkeen kirjastoon. Ja suoraan ajamaan kirjastoautoa. Kyllä tuntui kummalliselta tarttua jälleen isoon rattiin.
Syksy näkyy jo pysäkeillä. Ymmärsin, etten ehtinyt kirjoittaessa nauttia kesästä. Nyt voi käydä niin, että kahta työtä tehdessä myös syksy jää sivuosaan. |
KUKAOlen kenties maailman ainoa kirjailija, joka on työssä kirjastoautossa. Voisiko enempää olla marginaalissa silloin? Höpsis, kun juttu on niin, että silloin on sekä ihmisten parissa että suoraan elämässä kiinni! arkisto
January 2015
ryhmittelyä
|